Yrittäjän tukemisesta

Lauantai 16.1.2010 - Marjo Loponen

Paikallinen Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti tällä viikolla Lahdessa koulutettujen yrittäjäsijaisten jääneen ilman työtä. Yrittäjämieheni kommentoi juttua tuoreeltaan sanomalla että tuotakin projektia vaivaa sama ongelma kuin muutakin työllistämistä ja yritysten tukemista. Häntä lainatakseni "yrittäjällä, jolla on aikaa selvittää tuokin paperisota, ei ehkä ole tarvetta lisäväen palkkaamiselle".

Kynnystä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen tulee laskea. Kynnys ei muodostu työntekijälle maksettavasta palkasta, vaan palkan sivukuluista ja siitä paperisodan määrästä, joka työntekijän palkkaamisen seurauksena syntyy. Yhden henkilön palkkaamalle työnantajalle koituvat kaikki samat työnantajavelvoitteet kuin suuryrityksellekin. Verojen, sosiaaliturvamaksujen, TyEL-maksujen, vakuutusten ja työehtosopimusten viidakossa vaikkapa hierojana tai kampaajana yrittävä on helisemässä. Sama ongelma koskee myös ensimmisen työntekijän pakkkaamiseen saatavan tuen hakemista. On paljon helpompaa myydä vähän ei-oota, kuin saada yliote työnantajavelvoitteista.

Pienyrittäjiä on maassamme 100.000. Jos jokainen näistä työllistäisi yhden nuoren, saisimme saman verran nuoria työelämän syrjään kiinni. Onko työnantajavelvoitteiden viidakon ylläpitäminen tätä tärkeämpää? Työllistämisen kynnys tulee laskea niin alas, että kisälli voi palkata oppipojan vuodeksi, pariksi maksamalla palkan ja vähentämällä siitä verot. Yhteiskunta häviäisi jonkun verran euroja - mutta nuori saisi töitä, ja ammattitaidon, jolla pärjäisi elämässä myöhemminkin.